Kpl 14. Maa - kolmas kivi auringosta ja Kpl 16. Magmaa ja maanjäristyksiä

Tärkein oppimamme asia oli maanrakenne.

Maankuori on nimeltään litosfääri ja sen paksuus on noin 70 km. Astenosfääri on osittain sulaa kiveä oleva kerros litosfäärin alla (+1300 astetta). Noin 250 km syvyydessä astenosfääri vaihtuu ylävaipaksi. Ylävaipan lämpötila on noin 500-900 astetta. Ylävaippa vaihtuu alavaippaan noin 410-660 kilometrin syvyydessä. Alavaipan lämpötila on 1600-4000 astetta. Noin 2900 kilometrin syvyydessä alkaa ulkoydin joka on sulaa rautaa (4400-6100 astetta). Sulan ulkoytimen aines on liikkeessä mikä aiheuttaa voimakkaita sähkövirtoja, jotka muodostavat maapallon magneettikentän. 5150 kilometrin syvyydessä alkaa sisäydin, joka loppuu 6370 kilometrin syvyydessä, jossa on maapallon keskipiste.

Litosfäärilaattoja on koska maankuori halkeilee. Konvektiovirtausten takia laatat ovat jatkuvassa liikkeessä, jolloin syntyy törmäys- ja erkanemissaumoja. Näille alueille syntyy vuoristoja ja tulivuoria. Laattojen törmäyskohdilla esiintyy maanjäristyksiä.

Laattojen erkanemis kohdassa syntyy uutta maata kun magma nousee pinnalle. Törmäys kohdassa toinen laatoista painuu toisen alle tai syntyy vuoristo.

Kpl 13. Biomit päiväntasaajalta navoille

Tärkein oppimamme asia oli että minkälaisia erilaiset kasvillisuusalueet ovat.

Trooppiset sademetsät: ainavihantia lehtimetsiä, runsaasti erilaisia kasvi- ja eläinlajeja ja ne sijaitsevat päiväntasaajan alueella.

Savannit: sijaitsevat trooppisilla alueilla, sademetsien ympärillä. Savanneilla on kerran vuodessa kuiva- ja sadekausi. Mitä kauempana savanni sijaitsee päiväntasaajaalta sitä kuivempaa siellä on.

Aavikot: alueita joiden sademäärä vuodessa on alle 250 mm. Aavikot voivat olla trooppisia (aina yli +18 astetta), subtrooppisia (aina yli +10) tai kylmyysaavikoita. Kuivat kaudet kestävät vähintään 7-8 kk ja sateet ovat epäsäännöllisiä. Kasvillisuus on niukka.

Arot: puuttomia ruohostoalueita mantereiden keskiosissa lauhkealla vyöhykkeellä. Arojen maannos on ravinteikasta. Kesät ovat kuumia ja talvet viileitä.

Havumetsä: eli taiga, jota esiintyy Pohjois-Amerikassa, Pohjois-Euroopassa ja Siperiassa koska havupuut ovat sopeutuneet kylmiin talviin. Lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia ja etelärannikkoa, Suomi kuuluu havumetsävyöhykkeeseen. Suot ovat yleisiä runsaan sateen vuoksi.

Tundra: esiintyy kylmällävyöhykkeellä ja maaperä on ikiroudassa. Kasvillisuus on lähinnää varpukasveja, sammalia ja jäkäliä. Suot ovat yleisiä koska sulamisvedet eivät imeydy maahan ikiroudan takia.

Kpl 12. Maanpinta - biosfäärin pohja

Tärkein oppimamme asia oli maannostyypit.

Maaperä on kallioperän päällä oleva irtomaakerros. Maaperä koostuu maalajeista, jotka jaetaan kivennäismaalajeihin ja eloperäisiin maalajeihin niiden syntytavan perusteella. Kivennäismaalajeihin kuuluu hiesu, hieta, hiekka, siltti, savi, sora, rapautumissora eli moro ja moreeni. Eloperäisiin maalajeihin kuuluu kalkkilieju, kuorisora, kemialliset sedimentit, multa, turve, piimaa ja lieju.

Maannostyyppi	Kasvillisuusvyöhykkeet	Maannoksen ominaisuudet
Tundramaannos ja vuoristomaannos	Tundra ja vuoristot	Tundramaanos on kuivaa maata johon on muodostunut turvetta, koska hajoaminen on hidasta. Ikiroutaa. Vuoristomaannos on kivistä ja kuivaa.
Podsoli	Havumetsä	Happaman ympäristön maannos, jossa on erotettavissa karike- , humus-, huuhtoutumis- ja rikastumiskerros. Paljon rautaa ja alumiinioksideja.
Ruskomaa	Lehtimetsä	Ravinnepitoinen maannos jossa eloperäinen aines hajoaa nopeasti.
Mustamulta	Lauhkeat arot	Ravinteikas maannos jossa humus on sekoittunut alla olevaan kivennäismaahan. Ravinteet nousevat haihtumisen vuoksi pintaan.
Savannimaannokset	Savanni	Rautapitoisia ja niukkaravinteisia maannoksia. Maannosten luonne vaihtelee.
Terrarossa	Välimeren kasvillisuus eli nahkealehtinen kasvillisuus	Melko ravinteikas maannos joka esiintyy kalkkialueilla. Punertava väri tulee rautaoksideista.
Latosoli	Savannit, sademetsät	Niukkaravinteinen maannos jossa runsaasti rauta- ja alumiinisilikaatteja.
Aavikkomaannos	Aavikot	Kivennäispitoinen maannos jossa vähän humusta. Haihtumisen vuoksi suolat saattavat nousta pintaan jolloin syntyy suolamaa.
Tulvamaannos	Jokien tulvatasangot	Syntyy kun tulviva joki kerrostaa lietettä tulva-alueelle. Runsas ravinteinen maannos.

Kpl 11. Ilmasto - aina muutoksessa

Tärkein oppimamme asia oli kasvihuoneilmiön voimistumisen seuraukset ja sen aiheuttavat tekijät.

Kasvihuoneilmiö on nykyisten olosuhteiden perusta. Luontainen kasvihuoneilmiönostaa keskilämpötilaa noin 33 astetta. Ilman tätä ilmiötä maapallon keskilämpötila olisi -18 astetta. Kasvihuone ilmiö on sitä kun maahan saapuva lyhyt aaltoinen auringonsäteily pääsee kaasukerroksen lävitse, kun taas maasta heijastuneesta pidempi aaltoisesta säteilystä osa heijastuu kasvihuonekaasuista takaisin lämmittämään maapalloa.

Kasvihuoneilmiö-video

http://www.youtube.com/watch?v=Z492NKa1tqo

Maapallon ilmastohistoria = Maapallolla on ollut useita pitkiä, satojen miljoonien vuosien pituisia lämpöjaksoja. Lämpötila on ollut 5-10 astetta korkeampi, eikä jäätä tai lunta ole ollut suuressa määrin missään. Maapallolla on ollut viisi jääkausiaikaa, eli glasiaalikautta. Jääkausiaikojen aikojen pituus vaihtelee kymmenistä miljoonista sataan miljoonaan vuoteen. Elämme parhaillaan holoseenikautta, eli lämmintä interglaasivaihetta (=jääkausiaikojen keskellä oleva lyhyt lämpöjakso).

Kpl 18. Eroosio - liikuttavat voimat

Tärkein oppimamme asia tästä kappaleesta oli eroosio.

Eroosio on kallio- ja maaperän kulumista veden, tuulen, aallokon tai jään liikuttaessa rapautumistuotteita.

Veden aiheuttamaa eroosiota on esim. makkarajärvet ja kanjonit.

Teimme popplet-esityksen tuulieroosiosta:

Delta-alue = eli suisto, syntyy alueelle jossa joki laskee mereen. Joen kuljettama hiekka ja liete kasaantuvat kerrostumiksi joen pohjalle ja sivuille. Kasaantunut maa-aines siirtää rannikkoa yhä kauemmaksi erelle muodostaen samalla hedelmällistä viljelysmaata.

Kpl 10. Ilmastot tropiikista jäätikölle

Tärkein oppimamme asia oli eri ilmastovyöhykkeet ja ilmastodiagrammit.

Ilmasto eli jonkin alueen säätilojen pitkäaikainen keskiarvo. Ilmastoon vaikuttavia tekijöitä ovat alueen sijainti, leveyspiiri, merivirrat ja korkeus merenpinnasta.

Ilmastovyöhykkeet jaetaan Köppenin luokituksessa lämpötilan ja sademäärään perusteella viiteen pää-ilmastotyyppiin; trooppiset ilmastot (johon kuuluu sademetsäilmastot, savanni-ilmastot ja monsuuni-ilmastot), kuivat ilmastot (aroilmasto ja aavikkoilmasto), lauhkeat ilmastot (kostea subtrooppinen, kostean lauhkea ja välimerenilmasto), viileät ilmastot ( kostea mantereinen ja subarktinen), jääilmastot (tundra ja jäätikkö) ja vuoristoilmasto.


Ilmastodiagrammi on apuväline jolla kuvataan alueen sademäärää ja lämpötilaa. Useimmiten ilmastodiagrammissa kuvataan lämpötilaa punaisella käyrällä ja sademäärää sinisillä pystypalkeilla.

 El nino ja la nina-video:
http://www.youtube.com/watch?v=qk7bWUavbQY

Kpl 9. Sää - odotettavissa huomisiltaan

Tärkein oppimamme asia oli selkeästi liikkuvat matalapaineet, eli syklonit.

Kun hepoasteilta tuleva lämmin ilma kohtaa napa-alueelta saapuvan kylmän ilman, ilmamassojen rajakohtaan syntyy kieleke jossa lämmin ilma kohoaa kylmän päälle jolloin kielekkeelle syntyy matalapaine. Länsi- ja lounaistuulet kuljettavat matalapainetta (30-60 km/h) itään ja koilliseen. Tätä ilmiötä kutsutaan sykloniksi.

Okluusiorintama syntyy kun kylmä rintama saavuttaa lämpimän rintaman, ja lämmin ilma kohoaa kokonaan kylmän päälle.

Meteorologit laativat sääennusteen säähaivaintojen ja sääennustusmallien perusteella. Sääennusteella kuvataan arvioitua tulevaa ilmakehän tilaa.


Sääennuste-video:
http://www.youtube.com/watch?v=FEPxOSWs2tY