Kpl 14. Maa - kolmas kivi auringosta ja Kpl 16. Magmaa ja maanjäristyksiä

Tärkein oppimamme asia oli maanrakenne.

Maankuori on nimeltään litosfääri ja sen paksuus on noin 70 km. Astenosfääri on osittain sulaa kiveä oleva kerros litosfäärin alla (+1300 astetta). Noin 250 km syvyydessä astenosfääri vaihtuu ylävaipaksi. Ylävaipan lämpötila on noin 500-900 astetta. Ylävaippa vaihtuu alavaippaan noin 410-660 kilometrin syvyydessä. Alavaipan lämpötila on 1600-4000 astetta. Noin 2900 kilometrin syvyydessä alkaa ulkoydin joka on sulaa rautaa (4400-6100 astetta). Sulan ulkoytimen aines on liikkeessä mikä aiheuttaa voimakkaita sähkövirtoja, jotka muodostavat maapallon magneettikentän. 5150 kilometrin syvyydessä alkaa sisäydin, joka loppuu 6370 kilometrin syvyydessä, jossa on maapallon keskipiste.

Litosfäärilaattoja on koska maankuori halkeilee. Konvektiovirtausten takia laatat ovat jatkuvassa liikkeessä, jolloin syntyy törmäys- ja erkanemissaumoja. Näille alueille syntyy vuoristoja ja tulivuoria. Laattojen törmäyskohdilla esiintyy maanjäristyksiä.

Laattojen erkanemis kohdassa syntyy uutta maata kun magma nousee pinnalle. Törmäys kohdassa toinen laatoista painuu toisen alle tai syntyy vuoristo.

Kpl 13. Biomit päiväntasaajalta navoille

Tärkein oppimamme asia oli että minkälaisia erilaiset kasvillisuusalueet ovat.

Trooppiset sademetsät: ainavihantia lehtimetsiä, runsaasti erilaisia kasvi- ja eläinlajeja ja ne sijaitsevat päiväntasaajan alueella.

Savannit: sijaitsevat trooppisilla alueilla, sademetsien ympärillä. Savanneilla on kerran vuodessa kuiva- ja sadekausi. Mitä kauempana savanni sijaitsee päiväntasaajaalta sitä kuivempaa siellä on.

Aavikot: alueita joiden sademäärä vuodessa on alle 250 mm. Aavikot voivat olla trooppisia (aina yli +18 astetta), subtrooppisia (aina yli +10) tai kylmyysaavikoita. Kuivat kaudet kestävät vähintään 7-8 kk ja sateet ovat epäsäännöllisiä. Kasvillisuus on niukka.

Arot: puuttomia ruohostoalueita mantereiden keskiosissa lauhkealla vyöhykkeellä. Arojen maannos on ravinteikasta. Kesät ovat kuumia ja talvet viileitä.

Havumetsä: eli taiga, jota esiintyy Pohjois-Amerikassa, Pohjois-Euroopassa ja Siperiassa koska havupuut ovat sopeutuneet kylmiin talviin. Lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia ja etelärannikkoa, Suomi kuuluu havumetsävyöhykkeeseen. Suot ovat yleisiä runsaan sateen vuoksi.

Tundra: esiintyy kylmällävyöhykkeellä ja maaperä on ikiroudassa. Kasvillisuus on lähinnää varpukasveja, sammalia ja jäkäliä. Suot ovat yleisiä koska sulamisvedet eivät imeydy maahan ikiroudan takia.

Kpl 12. Maanpinta - biosfäärin pohja

Tärkein oppimamme asia oli maannostyypit.

Maaperä on kallioperän päällä oleva irtomaakerros. Maaperä koostuu maalajeista, jotka jaetaan kivennäismaalajeihin ja eloperäisiin maalajeihin niiden syntytavan perusteella. Kivennäismaalajeihin kuuluu hiesu, hieta, hiekka, siltti, savi, sora, rapautumissora eli moro ja moreeni. Eloperäisiin maalajeihin kuuluu kalkkilieju, kuorisora, kemialliset sedimentit, multa, turve, piimaa ja lieju.

Maannostyyppi	Kasvillisuusvyöhykkeet	Maannoksen ominaisuudet
Tundramaannos ja vuoristomaannos	Tundra ja vuoristot	Tundramaanos on kuivaa maata johon on muodostunut turvetta, koska hajoaminen on hidasta. Ikiroutaa. Vuoristomaannos on kivistä ja kuivaa.
Podsoli	Havumetsä	Happaman ympäristön maannos, jossa on erotettavissa karike- , humus-, huuhtoutumis- ja rikastumiskerros. Paljon rautaa ja alumiinioksideja.
Ruskomaa	Lehtimetsä	Ravinnepitoinen maannos jossa eloperäinen aines hajoaa nopeasti.
Mustamulta	Lauhkeat arot	Ravinteikas maannos jossa humus on sekoittunut alla olevaan kivennäismaahan. Ravinteet nousevat haihtumisen vuoksi pintaan.
Savannimaannokset	Savanni	Rautapitoisia ja niukkaravinteisia maannoksia. Maannosten luonne vaihtelee.
Terrarossa	Välimeren kasvillisuus eli nahkealehtinen kasvillisuus	Melko ravinteikas maannos joka esiintyy kalkkialueilla. Punertava väri tulee rautaoksideista.
Latosoli	Savannit, sademetsät	Niukkaravinteinen maannos jossa runsaasti rauta- ja alumiinisilikaatteja.
Aavikkomaannos	Aavikot	Kivennäispitoinen maannos jossa vähän humusta. Haihtumisen vuoksi suolat saattavat nousta pintaan jolloin syntyy suolamaa.
Tulvamaannos	Jokien tulvatasangot	Syntyy kun tulviva joki kerrostaa lietettä tulva-alueelle. Runsas ravinteinen maannos.

Kpl 11. Ilmasto - aina muutoksessa

Tärkein oppimamme asia oli kasvihuoneilmiön voimistumisen seuraukset ja sen aiheuttavat tekijät.

Kasvihuoneilmiö on nykyisten olosuhteiden perusta. Luontainen kasvihuoneilmiönostaa keskilämpötilaa noin 33 astetta. Ilman tätä ilmiötä maapallon keskilämpötila olisi -18 astetta. Kasvihuone ilmiö on sitä kun maahan saapuva lyhyt aaltoinen auringonsäteily pääsee kaasukerroksen lävitse, kun taas maasta heijastuneesta pidempi aaltoisesta säteilystä osa heijastuu kasvihuonekaasuista takaisin lämmittämään maapalloa.

Kasvihuoneilmiö-video

http://www.youtube.com/watch?v=Z492NKa1tqo

Maapallon ilmastohistoria = Maapallolla on ollut useita pitkiä, satojen miljoonien vuosien pituisia lämpöjaksoja. Lämpötila on ollut 5-10 astetta korkeampi, eikä jäätä tai lunta ole ollut suuressa määrin missään. Maapallolla on ollut viisi jääkausiaikaa, eli glasiaalikautta. Jääkausiaikojen aikojen pituus vaihtelee kymmenistä miljoonista sataan miljoonaan vuoteen. Elämme parhaillaan holoseenikautta, eli lämmintä interglaasivaihetta (=jääkausiaikojen keskellä oleva lyhyt lämpöjakso).

Kpl 18. Eroosio - liikuttavat voimat

Tärkein oppimamme asia tästä kappaleesta oli eroosio.

Eroosio on kallio- ja maaperän kulumista veden, tuulen, aallokon tai jään liikuttaessa rapautumistuotteita.

Veden aiheuttamaa eroosiota on esim. makkarajärvet ja kanjonit.

Teimme popplet-esityksen tuulieroosiosta:

Delta-alue = eli suisto, syntyy alueelle jossa joki laskee mereen. Joen kuljettama hiekka ja liete kasaantuvat kerrostumiksi joen pohjalle ja sivuille. Kasaantunut maa-aines siirtää rannikkoa yhä kauemmaksi erelle muodostaen samalla hedelmällistä viljelysmaata.

Kpl 10. Ilmastot tropiikista jäätikölle

Tärkein oppimamme asia oli eri ilmastovyöhykkeet ja ilmastodiagrammit.

Ilmasto eli jonkin alueen säätilojen pitkäaikainen keskiarvo. Ilmastoon vaikuttavia tekijöitä ovat alueen sijainti, leveyspiiri, merivirrat ja korkeus merenpinnasta.

Ilmastovyöhykkeet jaetaan Köppenin luokituksessa lämpötilan ja sademäärään perusteella viiteen pää-ilmastotyyppiin; trooppiset ilmastot (johon kuuluu sademetsäilmastot, savanni-ilmastot ja monsuuni-ilmastot), kuivat ilmastot (aroilmasto ja aavikkoilmasto), lauhkeat ilmastot (kostea subtrooppinen, kostean lauhkea ja välimerenilmasto), viileät ilmastot ( kostea mantereinen ja subarktinen), jääilmastot (tundra ja jäätikkö) ja vuoristoilmasto.


Ilmastodiagrammi on apuväline jolla kuvataan alueen sademäärää ja lämpötilaa. Useimmiten ilmastodiagrammissa kuvataan lämpötilaa punaisella käyrällä ja sademäärää sinisillä pystypalkeilla.

 El nino ja la nina-video:
http://www.youtube.com/watch?v=qk7bWUavbQY

Kpl 9. Sää - odotettavissa huomisiltaan

Tärkein oppimamme asia oli selkeästi liikkuvat matalapaineet, eli syklonit.

Kun hepoasteilta tuleva lämmin ilma kohtaa napa-alueelta saapuvan kylmän ilman, ilmamassojen rajakohtaan syntyy kieleke jossa lämmin ilma kohoaa kylmän päälle jolloin kielekkeelle syntyy matalapaine. Länsi- ja lounaistuulet kuljettavat matalapainetta (30-60 km/h) itään ja koilliseen. Tätä ilmiötä kutsutaan sykloniksi.

Okluusiorintama syntyy kun kylmä rintama saavuttaa lämpimän rintaman, ja lämmin ilma kohoaa kokonaan kylmän päälle.

Meteorologit laativat sääennusteen säähaivaintojen ja sääennustusmallien perusteella. Sääennusteella kuvataan arvioitua tulevaa ilmakehän tilaa.


Sääennuste-video:
http://www.youtube.com/watch?v=FEPxOSWs2tY

Kpl 8. Sateet - luvassa pilvistyvää

Tärkein oppimamme asia tästä kappaleesta oli erilaiset sadetyypit.

Sadetyyppejä:

Konvektiosade, joita syntyy kun aurinko lämmittää voimakkaasti maanpintaa ja sen yläpuolella olevaa ilmaa. Kosteus tiivistyy kumpu- ja ukkospilviksi kun lämmennyt ilma kohoaa nopeasti. Tyypillinen konvektiosade on raju ja lyhytaikainen, ja niitä esiintyy päiväntasaajalla iltapäiväsateina.

Orograafiset sateet eli vuoristosateet syntyvät mereisen ja kostean ilman kohotessa vuoren- tai rannikon rinnettä. Kohoava ilma viilenee ja siinä oleva kosteus tiivistyy sateiksi vuoren merenpuoleisille rinteille.Orografiset sateet ovat tyypillisiä Norjan ja Kanadan länsirannikoilla.

Rintamasade esiintyy polaaririntamassa sykloneiden yhteydessä. Sade syntyy kun kylmä ilmamassa pakottaa lämpimän ja kostean ilman kohoamaan ylöspäin. Syntyy pitkäaikaisia heikkoja sateita lämpimässä rintamassa. Kylmässä puolestaan sateet ovat voimakkaampia kuurosateita. Ne ovat tyypillisiä esimerkiksi Suomessa ja muualla Euroopassa.

Veden määrää ilmassa voidaan mitata absoluuttisesti ja suhteellisesti.

Absoluuttinen kosteus kertoo veden määrän grammoina kuutiometriä kohden (g/m³).

Suhteellinen kosteus ilmaisee veden määrän prosentteina (%) siitä osuudesta jonka tietyn lämpöinen ilma voi maksimissaan pidättää. Mitä lämpimämpää ilma on sitä enemmän siihen voi sitoutua vesihöyryä.

Kpl 7. Meret - lämmittävät ja viilentävät

Tärkein oppimamme asia oli merivirtojen kulku ja niistä aiheutuvat ilmiöt.

Merivirrat ovat pysyviä, pinnansuuntaisia virtauksia, jotka syntyvät pääasiassa planeetaaristen tuulten vaikutuksesta. Merivirtojen leveys voi olla satoja kilometrejä, ja ne ulottuvat usein n. 100-200 metrin syvyyteen. Kylmät merivirrat liikkuvat navoilta kohti päiväntasaajaa ja tuoden kylmää ja kuivaa ilmaa. Kun taas lämpimät merivirrat liikkuvat päiväntasaajalta kohti napoja vieden lämmintä ilmaa mukanaan.

Golfvirta lämmittää Suomen ilmastoa noin 12-13 lämpöastetta.

Jätepyörre = on mereen syntynyt kaatopaikka, joka koostuu pääosin pieniksi paloiksi hajonneesta muovijätteestä. Jätepyörteeseen on kerääntynyt laivaliikenteestä ja Tyyntämerta ympäröivistä valtioista jopa miljoonia tonneja jätettä.

Kpl 6. Vesikehä - kiertää ja kuljettaa

Tärkein oppimamme asia tästä kappaleesta oli veden kiertokulku luonnossa eli hydrologinen kiertokulku ja vuorovesi ilmiö.

Hydrologinen kiertokulku = vesi kiertää luonnossa jatkuvasti haihtumalla, tiivistymällä ja imeytymällä, eli se muuttaa olomuotoaan. Kiertoa pitävät yllä auringon energia ja maan painovoima. Merestä haihtuu enemmän vettä kuin sinne sateen mukana palaa, ja ylijäämä vesi sataa mantereen päällä josta se palaa mereen pinta- ja pohjavaluntana.

 

http://www.youtube.com/watch?v=i3NeMVBcXXU

Vuorovesi ilmiö = on ilmiö jossa tapahtuu vedenpinnan säännöllistä laskua ja nousua. Sen aiheuttaa kuun-, maan- ja auringon vetovoimasta. Kuun vetovoima on näistä merkittävin. Vuorovesi syntyy kun Kuu on suoraan jonkin paikan yläpuolella ja vetää valtameren vettä kohti itseään, ja aiheuttaa veden nousun. Samanaikaisesti vesi nousee toisella puolella maapalloa, koska kuun vetovoima on siellä pienimmillään. Sekä nousuvesi eli vuoksi että laskuvesi eli luode esiintyvät kahdesti vuorokaudessa, 12 tunnin ja 25 minuutin välein.

 

Hydrösfääri = eli vesikehä, koostuu merien, mantereiden ja ilmakehän vesistä.


Vuorovesi-video:
http://www.youtube.com/watch?v=NqfngT5FZXI

Kpl 5. Tuulet - tyyntä myrskyn edellä

Tärkein oppimamme asia kappaleesta oli että tuulet syntyvät ilmanpaine-eroista.

 Ilmanpaine-eroja syntyy kun auringon lämpö jakautuu maanpinnalle epätasaisesti. Lämmin ilma kohoaa ylöspäin, ja sille alueelle syntyy matalapaine. Ja kun kohonnut ilma jäähtyy ylhäällä ilmakehässä, se kääntyy sivuille päin ja laskeutuu takaisin maanpinnalle, jolloin alueelle syntyy korkeapaine.

Tuuli pyrkii tasoittamaan ilmanpaine-eroja, ja tuulen suunta on korkeasta matalaan. Planeetaaristen tuulien suunta johtuu maapallon pyörimisestä.

Monsuunituulet = vuodenaikaistuulia, jotka aiheutuvat erilaisesta lämpenemisestä mantereella ja merellä. Esiintyvät esim. Itä- ja Etelä-Aasiassa.


Ilmanpaine ja tuuli- video:
http://www.youtube.com/watch?v=p_nsbKoZz_g

Kpl 3. Maa pyörii radallaan

Tärkein oppimamme asia oli aikavyöhykkeet ja vuodenaikojen vaihtelu.

Maapallolla on 24 GMT-aikavyöhykettä (Greenwich Mean Time). Aikavyöhykejärjestelmä perustuu siihen että nollapituuspiiri kulkee Lontoossa sijaitsevan Greenwichin observatorion kautta.




Päivämääräraja näkyy kuvan oikeassa laidassa mustana viivana. Rajan vasemmalla puolella päivämäärä tulee ensimmäisenä voimaan. Valtiot voivat itse päättää aikavyöhykkeistään ja suuressa valtiossa voi vallita monta aikavyöhykettä.

Vuodenaikojen vaihtelu syntyy kun maa kiertää aurinkoa, ja samalla se pyörii oman akselinsa ympäri.

Kevät- ja syyspäiväntasauksena päivä on yhtä pitkä kaikkialla. Kesäpäivänseisauksena pohjoiskalotilla on yötön yö (=aurinko paistaa ympäri vuorokauden), ja eteläkalotilla on kaamos (=aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle). Talvipäivänseisauksena ilmiö on päinvastainen.

Karkauspäivä = Maan kierros auringon ympäri kestää 365 päivää ja 6 tuntia. Karkauspäivä syntyy koska joka neljänteen vuoteen on lisättävä yksi päivä jotta vuodenajat eivät pitkällä aikavälillä vaihtaisi paikkaa kalenteriin nähden. Karkauspäivä lisätään helmikuun loppuun.

Aikavyöhykejärjestelmä ilmenee matkustettaessa kaukaisiin maihin aikaerorasituksena, koska paikallinen aika on eri kuin kotimaassa.

Kpl 4. Ilmakehä - suojaa ja suodattaa

Tärkein oppimamme asia oli ilmakehän koostumus ja sen eri kerrokset. 

Ilmakehä eli atmosfääri koostuu pääosin typestä (78%), hapesta (21%), hiilidioksidista (0,04%), erilaisista jalokaasuista sekä vesihöyrystä.

Ilmakehän alin kerros on troposfääri jossa sijaitsee pilvet ja lentoliikenne. Seuraavaksi tulee stratosfääri (10-50 km) jossa sijaitsee otsonikerros. Otsonikerros estää vaarallisimpien uv-säteilyjen pääsyn maahan. Seuraavana on mesosfääri (50-85 km), jossa esiintyy meteoreita. Sitten on termosfääri (80-690 km), jossa on revontulet. Ylin kerros on eksosfääri jolla ei ole selkeää ylärajaa, vaan se hälvenee vähitellen.

Otsonikerros